Tehdään biisi, osa 4 – sanat

Syksyllä tuli tv-kanava Neloselta sarja nimeltä Vain elämää. Ohjelma perustuu hollantilaiseen De beste zangers -formaattiin. Ohjelmassa joukko suomalaisia artisteja vietti aikaa viikon verran paikassa X. Jokaisella artistilla oli yksi oma päivänsä, jolloin tämä järjesti muille aktiviteetteja ja päivän päätteeksi muut artistit lauloivat omat versionsa päivän artistin kappaleista. Konsepti on lähes samanlainen kuin ruotsalaiseen Stjärnorna på slottet formaattiin perustuva MTV3:n ohjelma Linnan tähdet. Tietenkin erotuksena on laulaminen. Kappalevariaatioista kyhätty kokoelmalevy on tahkonnut valtavasti massia, eli hilloa, eli hynää, siis tukkukaupalla tuohta! Se ei ole ihme, toimiihan TV-sarja helppona mainoksena levylle samaan tapaan kuin Idols ja X-factor tuleville uusille artisteille. Joka tapauksessa katsoin tätä sarjaa 10 minuuttia. Pidempi aika olisi saattanut aiheuttaa sokeritaudin.

Miksi?
Kauko Röyhkän Facebook-päivitystä suoraan lainaten: ”En sovi kyynelehtijöiden ja halaajien joukkoon. Yksikään biisini ei ole syntynyt siksi, että isä, isoäiti tai koira kuoli”. Kommentti kiteytti tuntemukseni täydellisesti. Ohjelma oli järkyttävää amerikkalaista I love you -teeveetä. Vastaavaa yli äyräiden vuotavaa draamaa tuottaa tosielämässä laskuhumalainen äijäjoukko kaulakkain lähiöpubissa. Itketään, nauretaan, halaillaan.

Kaiken keltaisessa lehdistössä olleen Vain Elämää -hehkutuksen jälkeen sainpas sanottua mielipiteeni! Ehkä tämä oma hölinäni olikin sitä sydämen syvintä vuodatusta puhtaimmillaan…

Palataanpas itse aiheeseen: Lyriikat
Ikuisena scifi- ja fantasiafanina laulujeni lyriikat ovat silkkaa tarinaa, runoja, jotka voivat häilyvästi toimia metaforana jollekin tosiasialle, mutta usein tämä on vain kuulijan korvissa. Lyriikkani eivät siis ole syntyneet siksi, että joku olisi kuollut. Ne ovat vain päähän pätkähtäneita tarinoita. Tykkään kivoista sanankäänteistä ja fraaseista jotka yksinkertaisesti kuulostavat hyvältä. Ehkä parhaat lyriikat ovatkin sen verran tulkinnanvaraisia, että ne tarkoittavat jokaisen kuulijan korvissa eri asiaa.

Kielikuvista
Viimeisimmissä lyriikoissani olen jotenkin kallistunut sota- ja taistelusanastoon. Minulla on pari tällaista biisiä ”lipaston laatikossa”, mutta en ole ehtinyt niiden kanssa vielä äänityskoppiin. En vielä edes tiedä  tulenko esittämään ne itse vain kippaanko kappaleet miehelleni. Sanastosta huolimatta en ole mikään armeijan tai sodan kannattaja. Pidän sanaston kielikuvista, jotka voi kääntää tarkoittamaan melkein mitä vain.

Otetaan vaikka sana ”taistelutanner”. Sen lisäksi että sana tarkoittaa konkreettisesti paikkaa missä armeijat ovat ottaneet yhteen, sana voi myös tarkoittaa yksilön henkistä taistelutannerta pään sisällä. Taistelutanner voi olla myös parisuhteessa kotona vaikkapa olohuoneessa.

Aamu tarkoittaa yhtä vuorokaudenaikaa yön ja päivän välissä. Runoudessa se voi myös tarkoittaa uutta alkua tai pimeydestä valoon pääsemistä joko henkisesti tai ihan fyysisesti.

Käytän mielelläni kielikuvia. Mielestäni on hauskaa aivojumppaa koittaa keksiä, miten jonkin asian voisi sanoa toisin tai runsaammin. Mitä adjektiiveja lisäämällä sanasta tulisi vieläkin värikkäämpi.

Runosanastoa:

  • Säe on runon rivi
  • Säkeistö on kahden tai useamman säkeen muodostama erillinen kokonaisuus. Säkeistö on kuitenkin runoa pienempi kokonaisuus.
  • Riimi tarkoittaa samankaltaisten äänteiden toistumista. Riimi tarkoittaa usein loppusointua, mutta yhtä hyvin riimi voi esiintyä säkeen keskellä. Riimitys syntyy sanojen loppuosissa, esim. huomannutkaan, mutkaan (Leskinen, Einarin polkupyörä)

Riimejä ja riimittömyyttä
Runot voivat olla riimillisiä tai riimittömiä. Jos lauluissa käyttää riimejä, niiden olisi hyvä sopia muuhun sanoitukseen, ja parhaimmassa tapauksessa vahvistaa laulun sisältöä.

Laululyriikassa kannattaa kiinnittää huomiota myös siihen, miten kappale tullaan laulamaan, miten mahdollinen laulumelodia menee ja mihin kohtaan tarvitaan pitkiä vokaaleja. Suomen kielisissä laulujen sanoituksissa sanajärjestystä joudutaan usein muuttamaan niin että vaikkapa loppuun saadaan pitkä vokaali.

Esimerkkinä Juice Leskisen Kaksoiselämää:
Yksinäisyys sydämessä, katkeriksi pisaroiksi tiivistyy
Siinä yksinäisyyden on seuraus, siinä on sen syy

Olen sinussa kiinni, sinuun kiinni jään
Sanot: Pois! Ja minä menen, kohta huomaat etten mennyt mihinkään

Riimittömistä sanoituksista olkoon esimerkkinä pari säkeistöä A. W. Yrjänän lyriikasta Pohjoista Leveyttä:

On ilta, päivä on tänään
ja paikka on pohjoista leveyttä
näyt ei riitä, enneunet
kertoo mitä tahdommekin

Suurin elein, suurin sanoin
rakennettu suuri maailma
kiiltelee ja meluaa
ei siellä ole ketään kotona

Hölynpölyyn järkeä
Teen kappaleiden sanoitukset yleensä hyvin nopeasti, muutamista minuuteista tunteihin. Totta puhuakseni kiinnitän enemmän huomiota laulumelodioihin kuin itse sanoihin. En muista kovinkaan monen kappaleen sanoja (edes omieni), mutta muistan aina melodian. Ei siis liene kummeksuttavaa ettei laulusanoituksieni takana ole mitään syvällistä draamaa.

Teen sanoitukset tavalla, jonka opin Black Sabbath -yhtyettä käsittelevästä dokumentista. Siinä yhtyeen piti kehitellä levylleen täytekappale (Paranoid). Kun kappaleella oli jo sävel, mutta sanat vielä uupuivat yhtyeen laulaja Ozzy Osbourne lauloi musiikin mukana mitä sylki suuhun toi. Oikeita sanoja hän kyllä lauloi, mutta lauseissa ei ollut mitään tolkkua (Huom. En väitä, että Osbournen puheissa olisi normaalistikaan mitään tolkkua). Joka tapauksessa tämän jälkeen oli selvää minkä muotoiset sanat sopisivat kappaleeseen.

Käytän tätä samaa tapaa omassa tuotannossani: teen kappaleen melko valmiiksi melodioineen, laulan kappaleeseen säkeistöt tolkuttomilla sanoilla jotka kuitenkin sopivat melodiaan, ja muutan ne lopulta järkeviksi. Tällaista samaa tyyliä käytetään kun tehdään vaikkapa pilaversio jostakin kappaleesta:

alkuperäinen: joulupukki, joulupukki, valkoparta, vanha ukki
muutetut sanat: joulupukki, joulupukki, parta poikki, silmä puhki

Sanat on helppo muuttaa toisiksi kun niiden määrä ja muoto on jo selvillä!

Tässä oli kaikessa lyhykäisyydessään salaisuuteni lyriikoihin. Pahoittelut kaikille Vain Elämää -sarjan faneille. Meikäläistä se ei vain napannut!

4 thoughts on “Tehdään biisi, osa 4 – sanat

  1. Valtterin mielestä äijät ja akat lähiöpubissa ovat enemmän tosissaan kuin artistit tv-kameroiden edessä.

    Valtterin mielestä(ja myös Aristoteleen) teksti on kuin orpopoika kun se tekijältään maailmalle lähtee, sen saa jokainen ymmärtää ja tulkita miten tahtoo eikä tekijä siihen enää voi vaikuttaa.

    Valtteri löysi Mikko Pekka Heikkisen kirjasta ”terveisiä Kutturasta” uuden termin ”väninämusiikki” Valtteri käyttää tätä nykyisin.

    • Tästä syystä käytin ”äijien” kohdalla muotoa ”tosielämässä”. Sarjan artistit (näyttelijät) olivat halki sarjan kuin jatkuvan laskuhumalan tuomissa tunnekuohuissa jolloin itketään ja halaillaan vähän väliä. Sarja on sarjaa, todellisuus todellisuutta.

      Teksti, oli se sitten laulu, runo, novelli tai kirja kertoo siitä miten kukin sen ymmärtää. Kiehtovaa on miten paljon erilaisia merkityksiä tavallinen sana voi saada.

      Väninämusiikki on hyvä termi. Tulee paljon mielikuvia!

    • Heh, Ilta-Sanomissakin oli tuosta juttu. Itsekin Lappeenrannasta kotoisin olevana en ihmettele Hynysen avautumista. Onhan tämä tv- ja musiikkitarjonta aika järkyttävään suuntaan mennyt. ”Väninää” Valtteria lainaten.

Jätä kommentti Maija Peruuta vastaus